Eräänä syyskuun tiistai-iltana vuonna 1987 äitini ilmoitti, että saan valvoa myöhempään, koska telkkarista tulee jotain, joka voisi kiinnostaa minua. Tv tarjosi minulle Jimi Hendrixin live at Montereyn 1967. Olin myyty, niin myyty, että lainakitarani Hondo II, alkoi saada niin vaarallista kyytiä, että vanhempani päättivät ostaa minulle oman syntymäpäivälahjaksi marraskuussa. Sain kermanvalkoisen Vesterin, joka oli melkein samannäköinen, kuin Hendrixin strato, joka sai palojälkiä ennen kuin päätyi tulitikuiksi Montereyn lavalla. Otin videolle kyseisen ohjelman ja katsoin sitä kuin piru raamattua, uudestaan ja uudestaan. Alkujuonnossa kävi selväksi, että Montereyssa oli soittanut toinenkin mielenkiintoinen orkesteri, josta alussa oli pieni filminpätkä. Pätkässä Slingerlandin tuplasetti saa kyytiä ja sunburst värinen strato saa saman kohtalon kuin Jimin käsittelyssä, tosin ilman tulta. Tuo orkesteri oli The Who. Kesti kuitenkin aikansa siihen, että The Who löysi ensin minun diggauslistalle ja sitten vielä siitäkin, että se nousi kärkikolmikkoon, ellei jopa ykköseksi, jos siis pitää valita ”All time favourite”- palkinto.
Törmäsin The Who orkesteriin uudestaan, kun Tumppi Lahnalampi soitti teinibändissämme huuliharppua ja ehdotti treeneissä, että soittaisimme The Whon Join together kappaleen. Tumpilla oli muutama The Whon kokoelma ja yksi biisi avasi minulle koko jutun. Substitute. Tunnistin heti mistä hillolaarista Van Halen oli hakenut Dance a night awayn. Juoksin heti paikalla Pentti Kankaan divariin Järvenpäässä ja ostin Whos last live LP:n. No pettymyksekseni rummuissa oli Kenney Jones, koska Keith Moon oli kuollut jo 1977 ja kyseinen levy oli vuodelta 1984. Seuraava ostokseni oli Odds and sods, ja se sisälsi pelkkiä julkaisemattomia erikoisuuksia ja se on vieläkin suosikkini nostalgiamielessä.
Vuoden 2000 alussa päädyin sattumalta Pertsa Koivulan bändiin kitaristiksi ja basistiksi tuli muuan Jukka Jylli. Meillä oli keikka-autossa tiukat musiikilliset paneelit ja keskustelut. Jukkaa ja minua yhdisti heti yksi asia, The Who. Keikka-autossamme oli videot ja Kids are allright- elokuva pyöri keikkamatkoilla usein, niinkuin Chuck Berryn Hail Hail rock´n´roll. Jukan kanssa käytiin läpi The Whon parhaimmat ja Jukalta sain aimo annoksen kaikenlaista tarinaa ja juttua sekä tiesitkö tätä-hommaa. Olihan Jukka minun silmissä rokkistara, vanhempi auktoriteetti. Niihin aikoihin löysin soitostani paljon samaa, kuin Pete Townshendillä, välillä olin jopa pastissi.
2007 pääsin viimeinkin näkemään The Whon elävänä Hartwall-areenalla ja siellä olikin kaikki asiaan vihkiytyneet paikalla. Suomen musiikkielämän Who is Who. 2009 korviini kantautui, että Jalle Niemelä suunnittelee 2010 The Whon Tommy rock-oopperan Suomen ensi-iltaa Lintsin Peacockiin ja päätin, että tossa pitää olla mukana. Soitin Jallelle heti ja sanoin, että tuun tekemään ihan mitä vaan kuhan saan olla messissä. Jalle sanoi, että ”Hei tuu kapuksi”. Suostuin välittömästi ja sain kasata bändin. Pikku hässäkkää oli, mutta homma oli hauskaa ja olin niin fiiliksissä, että minä sain olla Suomen ensi-illassa kapuna. Hommasta jäi monta hyvää kaverisuhdetta ja se avasi monta uutta juttua ja vähäksi aikaa The Who nälkäni oli täytetty.
2018 sain puhelun Jukalta (Jylli), että ovat puuhaamassa Pink Floyd-tribuuttibändiä yhden keikan ajaksi, kun Roger Waters oli tulossa Suomeen. Orkesteri sai vitsikkäästi nimen Drink Floyd ja pyysivät minua mukaan. Todellakaan se ei jäänyt yhteen keikkaan vaan Drink Floyd keikkailee vieläkin. Keikka-autossa ruvettiin Jukan kanssa puhumaan taas mahdollisesta Who-prokkiksesta. Päätettiin, että nyt se tehdään ja 2020 vappu on eka keikka ja mennään Dubliniin maaliskuussa katsomaan Whon keikka alle. No ei menty ja ei ollut. Päätettiin että 2021 vappu, no ei tullut. Mutta nyt vihdoin 1.1.2022 uudenvuodenpäivänä, nyt se tehdään!!
The Who ja Pete Townshend on merkittävästi muovannut minua. The Whon musiikillinen anti on rock´n´rollia sen jaloimmassa muodossa, taidetta siinä missä Beatles, Beethoven, Mozart ja Sibeliuskin on ja anarkiaa, jota kovimmatkaan punk-bändit ei ole pystyneet saavuttamaan.
Altti
Muusikko, Pajan isäntä
*
Pajan vuoden 2022 klubiohjelmiston avaa Who is who, tribuutti-ilta la 1.1. klo 20.00
Who is Who! on:
Mikko Moilanen – laulu
Altti Uhlenius – kitara ja laulu
Jukka Jylli – basso ja laulu
Jarkko Saarinen – rummut
Petri Rahikkala – koskettimet
Liput Krapin verkkokaupasta;
https://verkkokauppa.krapi.fi/pajaliput.html